Aika tuntuu kulkevan nykyään pikakelauksella, tuntuu että joka kerta kun tulee pentulaatikolle, pennut ovat silminnähden isompia. Juuri nyt olisi kuitenkin hyvä hetki painaa pausea, koska pennut ovat mielestäni suloisimmassa iässä - pehmeitä ja pyöreitä pumpulinalleja, jotka tekisi mieli ripustaa jonnekin koristeeksi. Aivan niin staattisia pennut eivät tosin enää ole, muutamana aamuyönä on tullut herättyä siihen, että pennut pikajuoksevat pitkin pentulaatikkoa tai osallistuvat olympiatasoisiin vapaapainiotteluihin. Myöskin kiipeilyharrastus alkaa olla niissä kantimissa, että kohta on harkittava suurempaa ja turvallisempaa asuinympäristöä pennuille. Pennut ovat tervehtineet taloutemme muita kissoja rauhallisesti ja uteliaasti ja ihmisiin pennut suhtautuvat varsin kiinnostuneesti. Pentulaatikko ei myöskään näytä enää epämääräiseltä röykkiöltä vanua, vaan poikaset yksilöityvät joka hetki niin luonteeltaan kuin ulkoisilta piirteiltäänkin. Maitohampaita alkaa tulla ja turkinhoitokin näyttää jo tavoitteelliselta toiminnalta, luottamus omaan juoksutaitoon tosin kulkee hieman edellä tosiasiallisia motorisia taitoja. Kaiken kaikkiaan pentulaatikko on tällä hetkellä täynnä toimintaa, moniaistillista maailman tutkimista ja omien ulottuvuuksien perinpohjaista kartoitusta.
Uusimpia kuvia näkee täältä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutKolmenViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCPnujqnOzYmmyQE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti