Enyan mussukat 11 viikkoa!

Pennut ovat jo hurjan isoja, ja meno on kuin Kairon liikenteessä leikkihetkien aikana. Kuvien ottaminen on joka viikko haastavampaa :)

Tässä uusimpia kuvia: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennut11ViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCLSivcPI2ZjJpQE

Enyan muruset 10 viikkoa!

Alla olevasta linkistä löytyvät pentujen kymmenviikkoiskuvat. Kuvatessa ei auta kuin seurata valonnopeudella liikkuvia pentuja ja toivoa, että olisivat hetken paikallaan :)

https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutKymmenenViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCMG447-8u5riYA

Enyan riiviöt yhdeksän viikkoa!

Tässä uusimpia kuvia isoista vauveleista:

https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutYhdeksanViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCMmb2Zi50IrzCw

Enyan sydänkävyt kahdeksan viikkoa!

Pennut ovat villejä, ilkikurisia ja loputtoman uteliaita. Verhokiipeily ja nukkuvien aikuisten kissojen härnääminen ovat suosittuja vapaa-ajanviettotapoja. Yhtenä hetkenä pennut riehuvat kuin viimeistä päivää, toisena kellistelevät ja kehräävät rapsutettavana ja kolmantena vaipuvat sylikkäin syvään uneen. Emon luona käydään vielä huvitutilla ja iltapesulla, mutta emo on muuttumassa enenevästi pentujen leikkitoveriksi.

Kaikki pennut ovat ihania ja suloisia, kukin omalla yksilöllisellä tavallaan. Nino on pienin ja vauvamaisin kiusankappale ja hyvin ihmisläheinen hurisija, Mila on kova riehumaan ja toimii suunnannäyttäjänä uusien leikkien keksinnässä. Hugo on tyytyväinen, verkkainen ja kellistelevä kehruukone, Bibi kujeileva, puuhakas ja kova juttelemaan ja Calvin herttainen mammanpoika.

Tämän ikäkauden kehitystehtävänä on jonkinlaisen arvostelukyvyn saavuttaminen, ja rämäpäillä intoa ja uteliaisuutta riittää valitettavasti enemmän kuin harkintakykyä tai järkeä. Spurtin aikana jarruttaminen ei aina onnistu parhaimmalla mahdollisella tavalla, eivätkä hypyt aina yllä suunniteltuun kohteeseen asti. Virheistä oppiminen ei myöskään vielä suju aivan toivotulla tavalla, mutta kaikki aikanaan :)

Kyselyitä pennuista on tullut melko paljon, mukava päästä näkemään, millaisia koteja vauveleille löytyy :) 

Seitsemänviikkoiskuvia löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutSeitsemanViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCLzlyZrsgvqHQw

Kahdeksanviikkoiskuvia löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutKahdeksanViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCJLZwPP5wrSrOQ#

Enyan silmäterät kuusi viikkoa!

Edelleenkään ei voi kuin päivitellä pienokaisten kasvua ja kehitystä, aika lipeää käsistä aivan liian nopeasti. Pennut ovat jo isoja ja villejä ja härnäävät pelottomasti aikuisia kissojamme, jotka osaavat onneksi suhtautua pääosin rauhallisesti pikkuviikareihin - lukuun ottamatta isoa pikkuvauvaamme Bebeä, joka meinaa välillä innostua vähän liikaa. Kaikki pennut tuntuvat olevan hyväntuulisia 24/7, pentueesta löytyy useampi ”tapakehrääjä” ja kaikki viihtyvät ainakin vielä tässä vaiheessa sylissä, toiset osaavat jopa halata.

Pentujen viidettä viikkoa varjosti sairastuminen vatsatautiin. Onneksi kuokkavieraspöpö oli vain pikavisiitillä, eikä leikki-into missään vaiheessa hiipunut. Toipumisvaiheessa ruoka alkoi maistua aivan uudella tavalla, ja lähipäivinä energiatasot ovat olleet katossa. Vatsataudin vuoksi pennuille on avattu vasta nyt lopullinen ”kulkulupa” koko asuntoon. Reippaimmat käyvät joko kaverin tai ihmisen kanssa tutustumisretkillä, mutta vähän vielä jännittää jos ketään ei ole vieressä. Pentujen huoneesta on muodostunut melkoinen huvipuisto tunneleineen, raapimatorneineen ja aktivointileluineen, ja emo on ottanut sydämen asiakseen malliopettaa pennut riehumaan. Valitettavasti emo myös omii mieleiset lelut itselleen ;)

Tällä viikolla kuvia tuli ”hieman” räpsittyä. Luulin olleeni nokkela kun kuvasin pentuja unilämpiminä ja vastaheränneinä, mutta silti niitä oli vaikea saada pysymään aloillaan. Muuten kuvaaminen oli pelkkää iloa, pennut poseerailivat hyväntuulisina ja paistattelivat huomion ja leikityksen keskipisteenä. Mila on hieman yliedustettuna kuvissa, sen verran hyvällä tuulella oli tyttö, etten malttanut lopettaa. :)

Linkki kuviin tässä:  https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutKuudenViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCMy66eHBz9Cg9wE

Pikkuriiviöt tänään tasan kuukauden ikäisiä!

Pennut ovat jo kuukauden ikäisiä, lähiviikkoina kehitystä on tapahtunut etenkin luovuuden ja innovaation alueilla - leikit ovat rajuja, vauhdikkaita ja kekseliäitä. Suuri maailma on auennut muutamalle pennulle, jotka on tavattu makuuhuoneen ulkopuolella seikkailemassa. Kesän suosikkilajeiksi ovat muodostuneet kiipeily, jalkapallo, pikajuoksu ja itsepuolustuslajit. Kiinteä ruoka maistuu eikä hiekkalaatikokaan toimi enää pelkkänä torikokouspaikkana. Mani- ja pedikyyrit sujuvat samoin jo mallikkaasti, ja huomio suuntautuu maitobaarista enenevästi leikkihetkiin. Maailmanvalloitus tuntuu olevan joka pennun mielessä, niin pelottomasti ja uhkarohkeasti pennut lähestyvät uusia asioita. 

Neljäviikkoiskuvia näkee täältä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutNeljanViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCJb2uL6zqKGg1AE#

Suuria muutoksia :)

Tänään pikkaraiset tutustuivat ensimmäistä kertaa kiinteään ruokaan. Ensimmäisenä maukasta vauvamoussea sai maistaa Mila, jolla oli kuitenkin aivan muita suunnitelmia sen hetken varalle, eikä keskittyminen tuntunut riittävän muutamaa makupalaa pidemmälle. Sen sijaan pikku-Ninja ihastui välittömästi ja söi hyvällä ruokahalulla lusikasta ja lautaselta. Hugo oivalsi samoin uuden ruoan makunautinnot ja auttoi Ninjaa tuhoamaan koko pentueen ensimmäisen ruokalautasellisen. Bibi ja Calvin ymmärsivät myös uuden tavan ravita itseään, mutta olivat hieman liian unisia pureskellakseen ruokaa pidempään. 

Pentulaatikon seinät tuntuivat tulevan yhä useammin vastaan, joten oli aika muuttaa uusille kulmille. Koko pentulaatikko muuttikin pentukehään, mistä koko kööri ja etenkin emo innostuivat suunnattomasti. Nyt on pennuilla taas hetkeksi valloitettavaa ja tutkiskeltavaa ja paljon lääniä maratonjuoksuilleen. Myös ensimmäisiä leluja on varovaisesti testailtu. 

Uusia kuvia täällä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/ReviirinLaajennus?authkey=Gv1sRgCN-cqbi54-_ONA#

Pikku-Kolumbukset kolme viikkoa!

Aika tuntuu kulkevan nykyään pikakelauksella, tuntuu että joka kerta kun tulee pentulaatikolle, pennut ovat silminnähden isompia. Juuri nyt olisi kuitenkin hyvä hetki painaa pausea, koska pennut ovat mielestäni suloisimmassa iässä - pehmeitä ja pyöreitä pumpulinalleja, jotka tekisi mieli ripustaa jonnekin koristeeksi. Aivan niin staattisia pennut eivät tosin enää ole, muutamana aamuyönä on tullut herättyä siihen, että pennut pikajuoksevat pitkin pentulaatikkoa tai osallistuvat olympiatasoisiin vapaapainiotteluihin. Myöskin kiipeilyharrastus alkaa olla niissä kantimissa, että kohta on harkittava suurempaa ja turvallisempaa asuinympäristöä pennuille. Pennut ovat tervehtineet taloutemme muita kissoja rauhallisesti ja uteliaasti ja ihmisiin pennut suhtautuvat varsin kiinnostuneesti. Pentulaatikko ei myöskään näytä enää epämääräiseltä röykkiöltä vanua, vaan poikaset yksilöityvät joka hetki niin luonteeltaan kuin ulkoisilta piirteiltäänkin. Maitohampaita alkaa tulla ja turkinhoitokin näyttää jo tavoitteelliselta toiminnalta, luottamus omaan juoksutaitoon tosin kulkee hieman edellä tosiasiallisia motorisia taitoja. Kaiken kaikkiaan pentulaatikko on tällä hetkellä täynnä toimintaa, moniaistillista maailman tutkimista ja omien ulottuvuuksien perinpohjaista kartoitusta. 

Uusimpia kuvia näkee täältä:  https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutKolmenViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCPnujqnOzYmmyQE

Pumpulipallerot kahden viikon ikäisiä :)

Jälleen on tapahtunut kehitystä valonnopeudella: kaikkien silmät ovat auenneet, pennut kuulevat ja reagoivat emon ja ihmisten jutteluun, kellistelevät minkä kerkeävät ja harjoittelevat painimista ja turkin pesua. Myös reviiriä on hieman suurennettu, ja pennut ovatkin ahkerasti tehneet kävelyretkiä ympäri laajennettua pentulaatikkoa. Pennuille on myös kasvanut suloiset hattaraturkit.

Luonne-erot ovat korostuneet entisestään. Hugo ja Bibi ovat hyvin äänekkäitä, eikä Hugo ole varsinaisesti mikään tuleva Pavarotti. Hugo on yksioikoisen tyytyväinen, kiltti ja komea poika. Bibi on porukan johtaja, niin kooltaan kuin luonteeltaankin, ja Bibillä on voimakas oma tahto. Calvin on selkeästi porukan ahmatti, samoin utelias seikkailijaluonne ja kellistelijähurmuri. Mila ja Nino ovat säyseitä ja rauhallisia, mutta kuitenkin sanavalmiita ja aktiivisesti asioissa mukana.

Pennuille on nyt päätetty myös rekisterinimet, joissa muotiteema jatkuu :)

Dollyblues Paparazzi ~ Nino
Dollyblues Queen Of Beauty ~ Mila
Dollyblues Glamour Boy ~ Calvin
Dollyblues Runway Queen ~ Bibi
Dollyblues Fashionista ~ Hugo
Dollyblues Catwalk To Heaven ~ Emilio 

Ensimmäisen arvion mukaan Nino ja Mila ovat todennäköisesti sinitabbymittedejä ja loput sinisiä mittedejä.

Kaksiviikkoiskuvia löytyy täältä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutKahdenViikonIkaisina?authuser=0&authkey=Gv1sRgCNqhk8me99v_3QE&feat=directlink

Yksi poissa joukosta :(

Pikku-Emil sairastui perjantaiyönä äkillisesti, ja se jouduttiin tänään yllättäen nukuttamaan. Pieni kuopuspoika elää vielä muistoissamme, vaikka suunnaton suru ja kaipuu jäikin. <3

Emilio s. 25.6.2011, k. 3.7.2011

Enyan pennut viikon ikäisiä :)

Yksi viikko takana elämää kissanpentujen kanssa, ja täytyy sanoa, että sydän on ollut monella tapaa koetoksella. Ensinnäkin sydän on aivan pakahtunut onnesta ja syrjällään rakastumisesta kuuteen ihanaan palleroon, mutta rakkauden mukana tulee aina huoli, etenkin ensikertalaisella. Tuntuu, että kehitys tapahtuu valonnopeudella, vaikka kissanpentu syntyy niin keskeneräisenä - vailla kuuloa, näköä, lämmönsäätelyjärjestelmää. Viikossa on näkynyt huima kehitys, silmät alkavat pikkuhiljaa avautua ja reippaimmat koittavat jo kiivetä pentulaatikosta suureen maailmaan. On ollut myös jo kunnia tulla kissanpennun pesemäksi, "puremaksi" ja raapimaksi. Jotain niin koukuttavaa on noiden pienten vanupallojen katselussa, että joka aamu tulee harkittua töistä irtisanoutumista.

Pennuille on päätetty kutsumanimet. Enyan ensimmäisen pentueen teemana on muoti. Enyalla on pienestä lähtien ollut taipumusta diivamaisuuteen ja supermallin elkeet, catwalk-kävely on samoin luonnistunut alusta lähtien. Siispä pennut on nimetty muotisuunnittelijoiden etunimien mukaan.

1. syntynyt punainen pikkupoika on Nino (pikku-Ninja), italialaisen Nino Cerrutin mukaan.
2. syntynyt musta tyttö on Mila, italialaisen Mila Schönin mukaan.
3. syntynyt vihreä poika on Calvin (tuttavallisemmin pikku-Kalle), yhdysvaltalaisen Calvin Kleinin mukaan.
4. syntynyt pinkki tyttö on Bibi, thaimaalaisen suunnittelija/supermalli Bibi Russellin mukaan. Merkitys: Lady of the house, ja sitä jättityttö todella onkin!
5. syntynyt violetti poika on Hugo, saksalaisen Hugo Bossin mukaan.
6. syntynyt sininen poika on Emilio, italialaisen Emilio Puccin mukaan.

Temperamenttieroja on jo selkeästi nähtävillä, ja vaikka tytöt ovatkin lukumäärältään altavastaajia tässä pentueessa, vaikuttavat he jyräävän sekä nisätaistelussa että muussa kehityksessä. Mila ja Bibi ovat tiukkasanaisia, tulevia poliittisia aktiiveja, jotka kutsuvat äkäisinä emon imettämään, ja jotka nousevat nisille maailmavalloittajan elkein, talloen muut jalkoihinsa. Pojat ovat säyseämpiä, antavat kohteliaasti tytöille tietä ja ottavat rennommin. Pikku-Kalle on aloittanut kiipeilyharrastuksen ensimmäisenä, saa nähdä milloin tulee ovella vastaan. Hugo ottaa kaikista rennoiten ja kellistelee selällään suurimman osan ajasta. Emilio ja Nino ovat pentueen pikkupojat ja seuraavat isompien perässä.

Uusimpia kuvia näkee täältä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutViikonIkaisina?authkey=Gv1sRgCJ-Qsoydv76lDg#

Kittycam

Enyan pentujen elämää voi seurata livenä etenkin arkisin virka-aikaan osoitteesta

http://www.ustream.tv/channel/enya-s-firstlings

Rantapallo ja hiiriparvi

On ollut epätavanomainen kevät. Kohtasin ensirakkauteni, jätin hänet lyhyen mutta kiihkeän pääsiäisviikonlopun jälkeen ja ilmeisesti erosuruissani rupesin syömään kuin, no, niin kuin minulle ominaista on. Paljon ja usein. En tiedä mitä ruoassa oli kun tuli huono olo, muutenkin tuntui kuin vartalo kävisi läpi perusteellista linkousohjelmaa. Muistaessani ne kirkkaansiniset silmät jatkoin syömistä ja taisin vähän lihoa, kun henkilökunta jaksoi jatkuvasti tuijottaa ja taputella vatsaani niin kuin se olisi joku yleinen nähtävyys. Viikkojen kuluessa tahti vähän hidastui, askel kävi raskaammaksi, nukutti. Mieliala sen sijaan nousi jälkikäteen ajatellen vähän turhan korkealle - yhtäkkiä palveluskunta vaikutti niin rakkaalta etten malttanut olla hellimättä heitä, Tofi ja Bebekin saivat osakseen suhteettoman paljon laupeutta ja lempeä. Olin siis kaikesta päätellen seonnut. 

Aloin itsekin vähän ihmetellä vatsaani ja mietin, olinko jossain vaiheessa epähuomiossa nielaissut rantapallon Latzin kyytipojaksi. Henkilökohtainen hygieniahan siinä kärsi kun ei ylettänyt itseään pesemään, hankin onneksi vatsaan kesäsiilin kun turkki oli kiertynyt rasvaisille korkkiruuveille.  Kesän ensimmäiset helteet tulivat ja minä makasin selälläni tassut kohti taivasta viileitä päiviä odotellen. Alkoi olla aika tukala olo, mutta en antanut sen masentaa. Maailmanrakkauteni siirtyi jo elottomiin objekteihin ja minun oli pakko kiertää asuntoa kehräten ja puskien kaikkea matkalle sattuvaa. Hengellinen yhteyteni universumiin katkesi kuin seinään kun huomasin laskeneeni alleni. Tuota ennenkuulumatonta ja epänaisellista tekoa seurasi omituinen olo, ja paniikissa tungin itseni aivan liian pieneen kissanpesään. Pian minut kuitenkin kipattiin johonkin suurempaan pesään, jossa alkoi varsinainen hullunmylly. 

En muista paljon muuta kuin että hetken teki kipeää, mutta se palkittiin aina gourmetaterialla, joka oli kylläkin kiinni jossain oudossa pallerossa. Muistan lähinnä aamuyöllä heränneeni toisessa todellisuudessa - pesäni oli muuttunut turkkilaiseksi basaariksi, jossa kävi kuhina ja kamala mekkala. Kaikista hassuinta oli, että nuo kimeästi vinkuvat vanupallot tuntuivat haluavan minulta jotain ja möyrivät ympärilläni kuin viimeistä päivää. Niin kuin en olisi vielä tehnyt tarpeeksi töitä. No, pesin kaikessa rauhassa itseni, sitten silkasta uteliaisuudesta ne otuksetkin. Yritin kysellä kääpiöiltä, mitä ne minulta halusivat - pikkuhiljaa on selvinnyt, että minusta on ilmeisesti tullut paikallinen Bed & Breakfast -palvelu. Kaikista rasittavinta on, että kun yritän tehdä perinteisiä catwalk-harjoituksiani, ne kääpiöt pitävät niin hirveää ääntä, että on pakko palata ja alentua 24/7-baaritiskin, makuualustan ja pesupalvelun ominaisuuksiin. Tuli mieleen se kiihkeä pääsiäisviikonloppu - näinkö entinen poikaystäväni kosti, kun jätin hänet? Isäviikonloppua odotellessa... 

Palveluskunnan terveiset: Enya synnytti 25.6. kuusi juhannusvauvaa, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Synnytys sujui hyvin ja vauvat ovat suloisia. Ensimmäisiä kuvia näkee täältä: https://picasaweb.google.com/110830413257582599072/EnyanPennutKahdenVuorokaudenIkaisina?authkey=Gv1sRgCJe-lP630o_heA

Vallaton tunnenäytelmä

Oli kaunis keväinen iltapäivä, aurinko paistoi kirkkaalta, pilvettömältä taivaalta ja pääsiäisloma oli juuri alkanut. Toisin sanoen täydellinen hetki tavata ensirakkaus, eikö? Keski-Uusimaan komein ja sinisilmäisin poika matkasi etelään tapaamaan suloista ja viehkeää tyttöä, joka oli jo joitakin päiviä kutsunut poikaa kylään. Tyttö asteli levottomana ympäriinsä - huudellen, kurnuttaen, kiehnäten ja kieriskellen. Päiväunet täydellisestä poikaystävästä pitivät tytön hyväntuulisena, ja hereillä. Erittäin hereillä. Ja pian hurmaava sulho saapuikin taloon. Ensikohtaaminen oli hämmentävä kummallekin - ensikertalaista tyttöä alkoi jännittää siinä määrin, että hautautuminen kaapin alle loppuelämäksi tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Palveluskunnan ensimmäinen tehtävä olikin tukkia kaikki mahdolliset piilopaikat, jotta tyttö myöntyisi antamaan pojalle mahdollisuuden. Alku oli yhtä monimuotoisten äänten ja koreografisten liikkeiden sarjatulta, josta maallikko sivustaseuraaja ei paljoa ymmärtänyt. Seuraavaksi tyttö päätti ilmaista mielipiteensä tilanteesta verbaalisesti - sähisten, rähisten, räyhäten ja muristen. Poika suhtautui onomatopoeettiseen turpiinvetoon tyynesti, oli ilmeisesti tottunut vaikeasti tavoiteltaviin tyttöystäviin. Poika koki ensimmäisen torjumisen, toisen ja kolmannenkin, mutta suhtautui niihin haasteina. Tyttö oli raivoa täynnä - vai rakkautta - ilmaissessaan kovaäänisesti mielipiteitään. Pojan hypättyä tuloksetta selkään tarpeeksi monta kertaa tyttö päätti ottaa uuden strategian käyttöön: etutassuilla voi aivan hyvin raahata koko loppuvartaloa, kunhan ei vaan kukaan kuokkavierasryökäle pääse selkään. Rakkaudesta potkii hevonen ja räkii kissa - niin vaihtuivat huudot vienoiksi naukaisuiksi, murinat kurinoiksi ja läppäisyt puskemiseksi. Ei kuitenkaan ennen kuin kylään saatiin ammattilaisparittaja, joka laittoi pyörät pyörimään taikaloitsuillaan. Pian pari olikin kaunis ja rakastunut ja jatkuvasti yhdessä. Tyttö rakasti maailmaa ylenpalttisesti, siunasi saunanpenkin, kiukaan ja lasioven feromonileimoillaan ennen kuin kierähti lattiaviemärin päälle autuaana. Pikkumatot lentelivät ilmaan tytön repiessä niitä kieriskelyjen välissä, poika laski väsyneen kroppansa lattialle ja oikaisi raajansa raukeana. Oletteko koskaan nähneet, miten vastarakastuneen kissan silmät loistavat – no, turkki on tosin takussa ja rasvainen ja poskikarvat vinossa, mutta sisäinen onni loisti läpi vähemmän hygieenisen ulkomuodon. Nähtäväksi jää, aineellistuuko rakkauden hedelmä tuhisevina pumpulipalloina.

Eläinpsykologiset tutkimukset

Psykologinen huvitutkimus

Tutkimuksen tekijä: ps E. K. & ps I. Y.

Tutkittavat: Tuulikellon Snow White (Tofi), Dollyblues Blueberry Kisses (Enya), Gunbertus Peach Puff (Puffy)

Tutkimuspäivämäärä: 23.2. & 26.2.2011

Tutkimusmenetelmä: The Cat Iq Test, observointi, kehitysanamneesi ja perhehaastattelu.

Tutkimuskysymys: Kognitiivisen tason ja temperamentin kartoitus

Tutkimustilannehavainnot: Tofi suhtautui tutkimukseen myönteisesti ja uteliaasti ja oli koko tutkimuksen ajan hyvässä yhteistyössä. Tofi oli selkeästi elementissään suoriutumispuolen tehtävissä ja innostui herkästi, toisaalta tehtävästä toiseen siirtyminen oli välillä hankalaa edelliseen tehtävään jumiutumisen vuoksi. Enyalla kesti pidemmän aikaa orientoitua tehtäviin, mutta innostuessaan tehtävätyypistä tyttö osallistui tutkimukseen erityisen motivoituneesti. Vireystilan säätely oli kuitenkin ajoittain puutteellista ja hetkittäin tyttö oli oppositiossa ja meni sohvan alle piiloon. Puffy oli tutkimuksessa häiriöaltis ja hyperaktiivinen, ohjeiden noudattamisessa oli selkeää hankaluutta ja välinpitämättömyyttä. Puffy yritti myös syödä tutkimusvälineistöä ja suhtautui kaikkiin tehtäviin leikkimielellä.

Tutkimustulokset: Tofin kognitiivinen päättelysuoriutuminen vastaa tutkimushetkellä kokonaisuudessaan vähän yli keskitasoa (äo=115). Tofin refleksit ovat ikätasoisesti kehittyneet, mutta motorisessa koordinaatiossa on selkeitä puutteita. Arjen toiminnoissa ja käytännön tilanteissa suoriutuminen on Tofilla paikoitellen kapeutunutta ja joustamatonta, eikä Tofi aina osaa ratkaista arjen ongelmia itselleen edullisimmalla tavalla. Rutiinista poikkeaminen lisää Tofin ahdistuneisuutta, jolloin hän ajautuu sosiaalisesti epäsuotaviin toimintamalleihin. Toisaalta Tofi on temperamentiltaan alistuvainen ja miellyttävä, jotka kompensoivat kognitiivisia ja behavioraalisia puutteita. Utelias ja avoin suhtautuminen ympäristöön on myös Tofin vahvuus.

Enyan kognitiivinen suoriutuminen vastaa tutkimushetkellä erittäin hyvää tasoa (äo=140). Enyan kyky sopeutua arjen vaihteleviin tilanteisiin on erinomainen ja Enya osaa myös puolustaa oikeuksiaan. Kuormittavissa ja epävarmuutta herättävissä tilanteissa näyttäytyy ajoittain aggressiivisten impulssien läpilyöntejä, jolloin Enyan yhteistyökyky romahtaa. Tavanomaisissa tilanteissa Enya kuitenkin kykenee aina toimimaan joustavasti ja suhtautuu myös perheeseensä hellyydellä ja kunnioituksella. Enya on ikäistään itsenäisemmän oloinen ja hoitaa kaikki arkiset velvoitteet tunnollisesti. Enyan verbaalinen ilmaisukyky on erityisen kehittynyt ja vivahteikas. Enyan refleksit ja motorinen kehitys ovat ikätasoon nähden erityisen kehittyneitä. Temperamentiltaan Enya on hyvin rytminen ja lähestyy uusia asioita turvallisessa ympäristössä rohkeasti ja uteliaasti.

Puffyn kognitiivinen päättelysuoriutuminen vastaa kokonaisuudessaan keskitasoa (äo=100). Tutkimushetkellä Puffyn kehitys on vielä monilla alueilla kesken. Vahvuutena näyttäytyy innostunut suhtautuminen elämään, aktiivinen läsnäolo sekä avoimen positiivinen suhtautuminen kanssaeläjiin. Automatisoituneiden reaktioiden ehkäiseminen ei tällä hetkellä onnistu lainkaan, ja Puffy on kaikkien ärsykkeiden armoilla ja ”aina menossa”. Tuloksia tulkitessa tuleekin huomioida ajankohtainen häiriöalttius ja reaktiivisuus, mitkä heikentävät kykyä sitoutua tehtäväsuoriutumiseen. Iän myötä on odotettavissa parempaa tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen säätelyä. Puffyn on ajoittain hankala tulkita sosiaalisia eleitä ja ymmärtää vuorovaikutuksen rajoja, ja tämän takia hän on altis ajautumaan riitatilanteisiin. Temperamentiltaan Puffy on kuitenkin erityisen miellyttävä ja ystävällinen, minkä takia hän saa usein ympäristöltä positiivista huomiota, huolenpitoa ja hellyyttä.

Yhteenvetona todetaan kolme kognitiiviselta tasolta vähintään keskitasoista nuorta kissaa, joiden valmiudet selvitä arjen monimuotoisista haasteista ovat pääpiirteissään kehittyneet. Enyan ja Tofin suoriutumisen perusteella perustetta jatkotutkimuksille ei ole. Puffyn kohdalla seurantatutkimus olisi aiheellinen puolen vuoden kuluttua, jotta voitaisiin realistisemmin arvioida todellista suoriutumis- ja toimintakykyä. Isosiskojensa avulla Puffy oppii vuorovaikutustaitoja, elämänhallintakykyjä ja monia muita kissan elämässä olennaisia taitoja. 

Päivä Enyan elämää

     Heräilen yleensä ennen kuutta pitkiltä ja makoisilta yöunilta, eikä mielestäni sen jälkeen ole kenelläkään muullakaan mitään syytä jatkaa uniaan. Pikaisen aamupesun jälkeen aloitankin yleensä äänenavauksen - tiesitte varmaan, että olen äänialaltani koloratuurisopraano - hyräilyni aamulla on kepeää ja akrobaattista, vetoavaakin. Venyttelen ja haukottelen muutaman minuutin, ja pian palvelusväkeni yleensä tuleekin makuuhuoneesta. Useimmiten käyttäydyn kuin heitä ei olisi olemassakaan, hieman saatan ylimielisesti vilkaista unisten viirusilmieni takaa. En arvosta heidän tapaansa rajoittaa kulkemistani niin, että portit makuuhuoneeseen sulkeutuvat yöajaksi - itse asiassa en arvosta minkäänlaista olemiseni rajoittamista. Aamun edetessä viihdytän kuitenkin hyväuskoisia alaisiani pienellä catwalkilla, sillä olen havainnut sen edistävän ruoansaantia. Kun teen erään bravuurini, niin kutsutun riemukaarikävelyn, olen huomannut henkilökunnan taantuvan kaksivuotiaan tasolle ja lässyttävän ympärilläni loputtomasti. Hienona neitinä minulla on kuitenkin tietyt käyttäytymiskoodit ja -standardit, joten suhtaudun näennäisen lempeällä myötätunnolla saamaani huomioon. Riemukaarikävely tarkoittaa luonnollisesti sitä, että notkistan selkäni kaarelle ja keinun hienovaraisesti puolelta toiselle samalla kun kävelen ympäriinsä kuvitellulla näyttämölläni. Alan luonnostaan myös hyristä tämän esityksen aikana, olen niin kutsuttu tapakehrääjä.

     Ennen pitkää aamupalan aika koittaa - voi kuinka palvon sitä valkoista kiiltävää kaappia keittiössämme. Kissaystäväni Tofi kiemurtelee työntekijän ympärillä ja naukuu kuin oven sarana ruokaa odottaessaan. Se on mielestäni rahvaanomaista ja käsittämätöntä käytöstä, emmehän halua vaikuttaa epätoivoisilta. Itse istun hieman kauempana ja tuijottelen seiniä, vaivihkaa nuuhkien, mitä aamupalabuffetti sisältää. Tämän jälkeen astelen kupille ja teen laatuarvioinnin - tiedättehän, katselen, haistelen, makustelen - tutustun. Totuuden nimissä tämän etiketinmukaisen maistamisen jälkeen syön yleensä aamupalan hotkien ja hyvällä ruokahalulla, toisinaan tönäisen Tofin pois omalta kupiltaan ja jatkan hänen ruokiensa syömistä, kunnes olen kylläinen. Hyvien yöunien ja täysipainoisen aamupalan jälkeen olen yleensä niin täynnä energiaa, että saatan suorastaan pimahtaa. Treenaan pikajuoksua päivittäin, enkä paljon välitä esteistä matkan varrella. Sinkoilen ohjuksenomaisesti tukikohdasta toiseen, näen pieniä vihreitä miehiä seinillä, vaihdan suuntaa lennossa. Tyylilleni ominaista on kiihtyvä tiukkatahtinen juoksu suorituskykyni ylärajoilla sekä lyhyemmät maksimivauhtiset pyrähdykset. Kunto-ohjelmaani kuuluvat myös intervalliharjoitukset, joissa vuorottelevat neljän sekunnin juoksupätkät ja puolen tunnin lepohetket. Toisinaan harjoittelemme väijymistä Tofin kanssa, mutta yleensä kärkymme toisiamme niin pitkään, että jompikumpi nukahtaa.

     Pian aamukuntoiluni jälkeen työntekijät lähtevät päiväajaksi pois, ilmeisesti, jotta voisin nukkua täysin rauhassa päiväaikaiset kauneusuneni. Kun olen juossut itseni läkähdyksiin hyppään sängylleni lampaantaljalle. Yleensä rentoudun heti ja antaudun suloiselle unelle täysin. Suljen silmäni seuraaviksi, hmm, kymmeneksi tunniksi ja herään vasta, kun henkilökuntani palaa. En kilju ilosta heidän palatessaan, mutta mielestäni on korrektia mennä tervehtimään kotiini saapujia ja noteerata heidän läsnäolonsa. Paistattelen hetken heidän loputtomissa hellyydenosoituksissaan ja vetäydyn välipalalle, kun saan tarpeekseni. Illalla on seuraavan catwalk-harjoituksen aika. Palvelusväkeni on yleensä tuolloin asettunut sohvalle odottamaan minua. Ennen kuin astelen salongista salin puolelle, teen yksittäisen, korkean kurnutuksen, tiedättehän, ilmoituksen, että olen saapunut. Astelen huoneen poikki pää ryhdikkäästi pystyssä, häntäni tekee aaltomaisen sulavaa kahdeksikkoa ja kaikki huipentuu hetkeen, kun taivutan notkean takajalkani vaaka-asentoon.  Saan joka kerta tästä tavaramerkkityylistäni valtaisat riemun osoitukset. Avainsanoja ovat mahtipontinen ryhti ja keinuva kävely, jossa askel suuntautuu maassa olevan tassun eteen. Minusta tuntuu usein, että synnyin malliksi. Mallinurallani aion edustaa perinteisempää ruumiinrakennetta. Vaikka käynkin turkinpesussa ja -muotoilussa ennen kauneuskilpailuitani, arvostan vapaa-ajalla luonnollisempaa lookia ja annan turkin rauhassa rasvoittua. Jotkut väittävät minua kauneuskilpailuissa hankalaksi luonteeksi ja inttävät, etten tule muiden kanssa toimeen. Eikö rankalla työllä hankittu diivan maineeni olisi melko vaakalaudalla, jos käyttäytyisin kuin rahvas maatiainen, mietin vaan.

     Shown jälkeen vetäydyn yleensä virkistäville unille illan Happy Hour -hetkeä varten, joka alkaa henkilökunnan jo mentyä nukkumaan. Tuolloin katson oikeudekseni hieman sotkea paikkoja rockartistin elkein ja riehun muutenkin meluisasti, joskushan täytyy hienojenkin neitien purkaa ylimääräisiä energioita. Koska päiväni on täynnä muodollisuuksia prinsessan ominaisuudessa, olen yleensä melko hellyydenkipeä iltaan mennessä. Olen hieman estynyt enkä yleensä anna avoimen rakkauskäytökseni nähdä päivän valoa, joten osoitan arvostukseni palvelusväkeä kohtaan yön pimeydessä. Tapanani on tepastella ympäri sänkyä vimmatusti kehräten ja samaan aikaan naukuen sekä puskea palvelusväkeni varpaat sinisiksi. Kehräys yltyy melkoisiin desibelimittoihin ja muistuttaa ehkä tietämättömien mielestä röhkimistä. Tämän jälkeen teen kasvojen kuorintahoidon alaisilleni. Minulla on tapana päivän päätteeksi katsahtaa ympärilleni ja todeta tyytyväisenä, että kaikki on hyvin valtakunnassa. Lähipäivinä maailmani on kuitenkin järkkynyt, koska tuntematon uhka on tunkeutunut valtakuntaan. Kuulin huhua, että kyseessä olisi joku viihdemoguli, pah, pikemminkin tuttisoturi. Lisää kuokkavieraasta ja monitahoisesta suhteestani Tofiin seuraavassa painoksessa.