sunnuntai 21. elokuuta 2011

Enyan sydänkävyt kahdeksan viikkoa!

Pennut ovat villejä, ilkikurisia ja loputtoman uteliaita. Verhokiipeily ja nukkuvien aikuisten kissojen härnääminen ovat suosittuja vapaa-ajanviettotapoja. Yhtenä hetkenä pennut riehuvat kuin viimeistä päivää, toisena kellistelevät ja kehräävät rapsutettavana ja kolmantena vaipuvat sylikkäin syvään uneen. Emon luona käydään vielä huvitutilla ja iltapesulla, mutta emo on muuttumassa enenevästi pentujen leikkitoveriksi.

Kaikki pennut ovat ihania ja suloisia, kukin omalla yksilöllisellä tavallaan. Nino on pienin ja vauvamaisin kiusankappale ja hyvin ihmisläheinen hurisija, Mila on kova riehumaan ja toimii suunnannäyttäjänä uusien leikkien keksinnässä. Hugo on tyytyväinen, verkkainen ja kellistelevä kehruukone, Bibi kujeileva, puuhakas ja kova juttelemaan ja Calvin herttainen mammanpoika.

Tämän ikäkauden kehitystehtävänä on jonkinlaisen arvostelukyvyn saavuttaminen, ja rämäpäillä intoa ja uteliaisuutta riittää valitettavasti enemmän kuin harkintakykyä tai järkeä. Spurtin aikana jarruttaminen ei aina onnistu parhaimmalla mahdollisella tavalla, eivätkä hypyt aina yllä suunniteltuun kohteeseen asti. Virheistä oppiminen ei myöskään vielä suju aivan toivotulla tavalla, mutta kaikki aikanaan :)

Kyselyitä pennuista on tullut melko paljon, mukava päästä näkemään, millaisia koteja vauveleille löytyy :) 


lauantai 6. elokuuta 2011

Enyan silmäterät kuusi viikkoa!

Edelleenkään ei voi kuin päivitellä pienokaisten kasvua ja kehitystä, aika lipeää käsistä aivan liian nopeasti. Pennut ovat jo isoja ja villejä ja härnäävät pelottomasti aikuisia kissojamme, jotka osaavat onneksi suhtautua pääosin rauhallisesti pikkuviikareihin - lukuun ottamatta isoa pikkuvauvaamme Bebeä, joka meinaa välillä innostua vähän liikaa. Kaikki pennut tuntuvat olevan hyväntuulisia 24/7, pentueesta löytyy useampi ”tapakehrääjä” ja kaikki viihtyvät ainakin vielä tässä vaiheessa sylissä, toiset osaavat jopa halata.

Pentujen viidettä viikkoa varjosti sairastuminen vatsatautiin. Onneksi kuokkavieraspöpö oli vain pikavisiitillä, eikä leikki-into missään vaiheessa hiipunut. Toipumisvaiheessa ruoka alkoi maistua aivan uudella tavalla, ja lähipäivinä energiatasot ovat olleet katossa. Vatsataudin vuoksi pennuille on avattu vasta nyt lopullinen ”kulkulupa” koko asuntoon. Reippaimmat käyvät joko kaverin tai ihmisen kanssa tutustumisretkillä, mutta vähän vielä jännittää jos ketään ei ole vieressä. Pentujen huoneesta on muodostunut melkoinen huvipuisto tunneleineen, raapimatorneineen ja aktivointileluineen, ja emo on ottanut sydämen asiakseen malliopettaa pennut riehumaan. Valitettavasti emo myös omii mieleiset lelut itselleen ;)

Tällä viikolla kuvia tuli ”hieman” räpsittyä. Luulin olleeni nokkela kun kuvasin pentuja unilämpiminä ja vastaheränneinä, mutta silti niitä oli vaikea saada pysymään aloillaan. Muuten kuvaaminen oli pelkkää iloa, pennut poseerailivat hyväntuulisina ja paistattelivat huomion ja leikityksen keskipisteenä. Mila on hieman yliedustettuna kuvissa, sen verran hyvällä tuulella oli tyttö, etten malttanut lopettaa. :)