Heräilen yleensä ennen kuutta pitkiltä ja makoisilta yöunilta, eikä mielestäni sen jälkeen ole kenelläkään muullakaan mitään syytä jatkaa uniaan. Pikaisen aamupesun jälkeen aloitankin yleensä äänenavauksen - tiesitte varmaan, että olen äänialaltani koloratuurisopraano - hyräilyni aamulla on kepeää ja akrobaattista, vetoavaakin. Venyttelen ja haukottelen muutaman minuutin, ja pian palvelusväkeni yleensä tuleekin makuuhuoneesta. Useimmiten käyttäydyn kuin heitä ei olisi olemassakaan, hieman saatan ylimielisesti vilkaista unisten viirusilmieni takaa. En arvosta heidän tapaansa rajoittaa kulkemistani niin, että portit makuuhuoneeseen sulkeutuvat yöajaksi - itse asiassa en arvosta minkäänlaista olemiseni rajoittamista. Aamun edetessä viihdytän kuitenkin hyväuskoisia alaisiani pienellä catwalkilla, sillä olen havainnut sen edistävän ruoansaantia. Kun teen erään bravuurini, niin kutsutun riemukaarikävelyn, olen huomannut henkilökunnan taantuvan kaksivuotiaan tasolle ja lässyttävän ympärilläni loputtomasti. Hienona neitinä minulla on kuitenkin tietyt käyttäytymiskoodit ja -standardit, joten suhtaudun näennäisen lempeällä myötätunnolla saamaani huomioon. Riemukaarikävely tarkoittaa luonnollisesti sitä, että notkistan selkäni kaarelle ja keinun hienovaraisesti puolelta toiselle samalla kun kävelen ympäriinsä kuvitellulla näyttämölläni. Alan luonnostaan myös hyristä tämän esityksen aikana, olen niin kutsuttu tapakehrääjä.
Ennen pitkää aamupalan aika koittaa - voi kuinka palvon sitä valkoista kiiltävää kaappia keittiössämme. Kissaystäväni Tofi kiemurtelee työntekijän ympärillä ja naukuu kuin oven sarana ruokaa odottaessaan. Se on mielestäni rahvaanomaista ja käsittämätöntä käytöstä, emmehän halua vaikuttaa epätoivoisilta. Itse istun hieman kauempana ja tuijottelen seiniä, vaivihkaa nuuhkien, mitä aamupalabuffetti sisältää. Tämän jälkeen astelen kupille ja teen laatuarvioinnin - tiedättehän, katselen, haistelen, makustelen - tutustun. Totuuden nimissä tämän etiketinmukaisen maistamisen jälkeen syön yleensä aamupalan hotkien ja hyvällä ruokahalulla, toisinaan tönäisen Tofin pois omalta kupiltaan ja jatkan hänen ruokiensa syömistä, kunnes olen kylläinen. Hyvien yöunien ja täysipainoisen aamupalan jälkeen olen yleensä niin täynnä energiaa, että saatan suorastaan pimahtaa. Treenaan pikajuoksua päivittäin, enkä paljon välitä esteistä matkan varrella. Sinkoilen ohjuksenomaisesti tukikohdasta toiseen, näen pieniä vihreitä miehiä seinillä, vaihdan suuntaa lennossa. Tyylilleni ominaista on kiihtyvä tiukkatahtinen juoksu suorituskykyni ylärajoilla sekä lyhyemmät maksimivauhtiset pyrähdykset. Kunto-ohjelmaani kuuluvat myös intervalliharjoitukset, joissa vuorottelevat neljän sekunnin juoksupätkät ja puolen tunnin lepohetket. Toisinaan harjoittelemme väijymistä Tofin kanssa, mutta yleensä kärkymme toisiamme niin pitkään, että jompikumpi nukahtaa.
Pian aamukuntoiluni jälkeen työntekijät lähtevät päiväajaksi pois, ilmeisesti, jotta voisin nukkua täysin rauhassa päiväaikaiset kauneusuneni. Kun olen juossut itseni läkähdyksiin hyppään sängylleni lampaantaljalle. Yleensä rentoudun heti ja antaudun suloiselle unelle täysin. Suljen silmäni seuraaviksi, hmm, kymmeneksi tunniksi ja herään vasta, kun henkilökuntani palaa. En kilju ilosta heidän palatessaan, mutta mielestäni on korrektia mennä tervehtimään kotiini saapujia ja noteerata heidän läsnäolonsa. Paistattelen hetken heidän loputtomissa hellyydenosoituksissaan ja vetäydyn välipalalle, kun saan tarpeekseni. Illalla on seuraavan catwalk-harjoituksen aika. Palvelusväkeni on yleensä tuolloin asettunut sohvalle odottamaan minua. Ennen kuin astelen salongista salin puolelle, teen yksittäisen, korkean kurnutuksen, tiedättehän, ilmoituksen, että olen saapunut. Astelen huoneen poikki pää ryhdikkäästi pystyssä, häntäni tekee aaltomaisen sulavaa kahdeksikkoa ja kaikki huipentuu hetkeen, kun taivutan notkean takajalkani vaaka-asentoon. Saan joka kerta tästä tavaramerkkityylistäni valtaisat riemun osoitukset. Avainsanoja ovat mahtipontinen ryhti ja keinuva kävely, jossa askel suuntautuu maassa olevan tassun eteen. Minusta tuntuu usein, että synnyin malliksi. Mallinurallani aion edustaa perinteisempää ruumiinrakennetta. Vaikka käynkin turkinpesussa ja -muotoilussa ennen kauneuskilpailuitani, arvostan vapaa-ajalla luonnollisempaa lookia ja annan turkin rauhassa rasvoittua. Jotkut väittävät minua kauneuskilpailuissa hankalaksi luonteeksi ja inttävät, etten tule muiden kanssa toimeen. Eikö rankalla työllä hankittu diivan maineeni olisi melko vaakalaudalla, jos käyttäytyisin kuin rahvas maatiainen, mietin vaan.
Shown jälkeen vetäydyn yleensä virkistäville unille illan Happy Hour -hetkeä varten, joka alkaa henkilökunnan jo mentyä nukkumaan. Tuolloin katson oikeudekseni hieman sotkea paikkoja rockartistin elkein ja riehun muutenkin meluisasti, joskushan täytyy hienojenkin neitien purkaa ylimääräisiä energioita. Koska päiväni on täynnä muodollisuuksia prinsessan ominaisuudessa, olen yleensä melko hellyydenkipeä iltaan mennessä. Olen hieman estynyt enkä yleensä anna avoimen rakkauskäytökseni nähdä päivän valoa, joten osoitan arvostukseni palvelusväkeä kohtaan yön pimeydessä. Tapanani on tepastella ympäri sänkyä vimmatusti kehräten ja samaan aikaan naukuen sekä puskea palvelusväkeni varpaat sinisiksi. Kehräys yltyy melkoisiin desibelimittoihin ja muistuttaa ehkä tietämättömien mielestä röhkimistä. Tämän jälkeen teen kasvojen kuorintahoidon alaisilleni. Minulla on tapana päivän päätteeksi katsahtaa ympärilleni ja todeta tyytyväisenä, että kaikki on hyvin valtakunnassa. Lähipäivinä maailmani on kuitenkin järkkynyt, koska tuntematon uhka on tunkeutunut valtakuntaan. Kuulin huhua, että kyseessä olisi joku viihdemoguli, pah, pikemminkin tuttisoturi. Lisää kuokkavieraasta ja monitahoisesta suhteestani Tofiin seuraavassa painoksessa.
